Uudistavaa oppimista perintötaidekoulutuksen keinoin

Uudistavan oppimisen teoria

HEART-projektin, koko tämän digitaalisen työkalupakin, päätavoite on varmistaa, että taidekasvattajat voivat tukea uudistavan oppimisen prosessia kurssiensa osallistujien kanssa. Uudistavan oppimisen teoria on aikuiskoulutuksen teoria, joka pyrkii kuvaamaan ja analysoimaan sitä, miten aikuiset oppivat hyödyntämään kokemuksiaan oppimisessa (Mezirow 1991, 198), joten uudistavan oppimisen tukeminen tukee myös opiskelijaa haastamaan ja muokkaamaan omia merkitysnäkökulmiaan (Mezirow 1991, 201).

Uudistavan oppimisen kolme pääpilaria ovat kriittinen reflektointi, dialogi ja kokemus (Mezirow 1991). Myös empatia on avainasemassa, sillä oppimisen emotionaalisen ulottuvuuden ymmärtäminen on tärkeää, jotta uudistavaa oppimista voi tapahtua, koska tunteet ovat keskeisessä asemassa kriittisessä reflektiossa; empatia antaa oppijalle kyvyn tunnistaa muiden ihmisten näkökulmia ja vähentää ennakolta tuomitsemisen todennäköisyyttä sekä kasvattaa mahdollisuuksia jaetulle ymmärtämiselle (Taylor ja Cranton 2013, 37–38). Uudistava oppiminen ei siis ole vain uuden tiedon tai uusien taitojen oppimista, vaan perustavanlaatuisella tavalla oman maailmankuvan muuttamista. Tähän kuuluu esimerkiksi muutokset ja siirtymät omissa näkökulmissa, uskomuksissa, oletuksissa tai arvoissa. Uudistavassa oppimisessa jotkin olemassa olevat ajattelu- ja ymmärtämistavat siis muuttuvat reflektiivisen prosessin aikana, joka usein liittyy elämäntapahtumiin, uusien ja moninaisten näkökulmien tai arvojen kohtaamiseen tai dialogiin toisten ihmisten kanssa. Uudistava oppiminen usein liittyy henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen. Tämän työkalupakin sisältöön tutustuminen voi olla uudistavan, reflektiivisen prosessin lähde kouluttajille ja muuttaa tapoja, joilla he käsittelevät aineetonta kulttuuriperintöä ja miten he lähestyvät sitä opetuksessaan.

Oppiminen voidaan nähdä merkityksellistämisprosessina, jossa kokemuksia tulkitaan ja asetetaan osaksi jotain kontekstia. Mezirowin mukaan ”merkitysnäkökulmat” tai ”viitekehykset” ohjaavat merkityksellistämisprosessia. Viitekehykset opitaan lähinnä osana sosiaalistumisprosessia, eli ne yleensä muodostuvat tiedostamattomasti ja kritiikittömästi. Uudistavan oppimisen myötä ne voidaan tuoda tietoisuuteen ja niitä voidaan muokata kriittisen reflektion avulla (Heldal Stray ja Saetra 2017, 5–6.)

Uudistavan oppimisen teorian pääasiallisena fokuksena on kommunikatiivinen oppiminen, sillä se korostaa vuorovaikutuksen roolia oppimisessa; käytännössä tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että oppimista tapahtuu niissä tilanteissa, kun luovassa, yhteisessä taideprojektissa jaetaan ideoita ja annetaan toisille palautetta. Kommunikatiivinen oppiminen on sidoksissa uudistavan oppimisen kokemuksiin, sillä ne voivat muodostua uusien näkökulmien ja arvojen kohtaamisesta, mitä usein tapahtuu, kun ollaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, erityisesti yhteisötaideprojekteissa, jotka yhdistävät ja tuovat ihmisiä yhteen.

Käytännössä uudistava oppiminen voi tarkoittaa kulttuuriperinnön kontekstissa sitä, että osallistuja, joka ei aiemmin välittänyt tai ajatellut kulttuuriperintöä ollenkaan, tulee tietoisemmaksi kulttuuriperinnöstä ja reflektoi ajatuksiaan kriittisesti työpajan tai muun uudistavan oppimisen kokemuksen tai elämänkokemuksen läpikäytyään, sekä oppii uusia näkökulmia tai käyttäytymistapoja, jotka kunnioittavat omaa tai toisten kulttuuriperintöä enemmän. Kun oppii enemmän aineettoman kulttuuriperinnön moninaisista merkityksistä yksilöiden ja yhteisöjen identiteeteille ja elämäntavoille, kulttuurille ja yhteiskunnalle sekä ihmisoikeuksien edistämiselle, syntyy uusia viitekehyksiä!

Uudistavan oppimisen teoria – Käytännöt ja fasilitointi

Jos haluat fasilitoida uudistavan oppimisen prosessia, pyri seuraaviin asioihin: 

• Tarjoa uutta informaatiota resurssina, jonka oppijoiden tulee yhdistää asioihin, jotka he jo tietävät
• Auta oppijoita tunnistamaan omat ennakkokäsityksensä tai aiempi tietämyksensä aiheesta
• Auta oppijoita osallistumaan keskusteluun: rohkaise heitä olemaan avoimia viitekehyksistään ja jakamaan niitä
• Ohjaa oppijoita kriittiseen reflektioon: rohkaise heitä säännöllisesti reflektoimaan omaa ymmärrystään aiheesta
• Toimi kouluttajana pikemminkin fasilitoijana kuin alan auktoriteettina
• Pyri luomaan sellainen oppimisympäristö, joka tukee jaettua ongelmanratkaisua ja vertaistukea, empatiaa ja avoimuutta, monimuotoisuuden hyväksymistä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua (Mezirow 1997, 9–11.)
• Arvioi kouluttajan roolia oppimisprosessissa eettisesti (reflektiivisyys)
• Varmista, että oppijat ymmärtävät uudistavuuden prosessimaisen luonteen
• Pohdi eettiseltä kannalta niitä kriteerejä, joiden perusteella uskomuksia, arvoja ja ideoita kyseenalaistetaan ja problematisoidaan oppimisprosessin aikana (Mezirow 1991, 201)

Miten uudistavaa oppimista siis hyödynnetään käytännössä? Mezirowin mukaan (1997, 10), oppisopimukset, ryhmätyöt, roolileikit, tapaustutkimukset ja simulaatiot ovat opetusmenetelmiä, jotka kuuluvat uudistavan oppimisen piiriin. Eli esimerkiksi kaikki HEART-projektikumppanien taidekasvattajien ja perintöasiantuntijoiden kanssa yhteistyössä tehdyt pilottihankkeet kuuluvat uudistavan oppimisen metodeihin. Pilottihankkeet ovat antaneet osallistujille tilaisuuksia reflektointiin, joka johtaa kirkkaampiin henkilökohtaisiin oivalluksiin ja sitä kautta uudistaviin oppimiskokemuksiin. Yhtenä esimerkkinä tästä on Itä-Suomen yliopiston pilottihanke: osallistujat alkoivat huomata monia arkipäiväisiä asioita elämässään, jotka ovatkin arvokasta aineetonta kulttuuriperintöä, jota tulisi turvata nyt ja tulevaisuudessa. Osallistujat reflektoivat ymmärrystään aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksestä itselle ja kyläyhteisölle, ja se johti paitsi kulttuurisen kestävyyden arvostamiseen, myös motivaation heidän oman perintönsä suojelemiseen ja harjoittamiseen.

Yhteisötaide keinona tukea uudistavaa oppimista

Koo (2018, 4) esittää, että taiteen tekeminen (varsinkin käsillä tehtävä taide) luo uudistavaa oppimista ainutlaatuisella tavalla. Koon (2018, 21) tutkimukset osoittavat, että uudistavaa oppimista tapahtui kolmella pääalueella taidetta tekemällä:

Lisäksi Koo (2018, 21) esittää, että taiteen avulla tapahtuva uudistava oppiminen ei ole vain sen oppimista, miten jotain tehdään. Se tarjoaa myös hetkiä, jolloin voi uudelleen tarkastella omia ennakkokäsityksiään siitä. Taiteen tekeminen ja taide itsessään ovat ensisijaisesti kokemus. Siksi yhteisötaidekasvatus voi hyötyä uudistavan oppimisen teoriasta, ja yhteisötaiteella ja uudistavalla oppimisella on paljon yhteisiä transformatiivisuuden periaatteita: dialogi, yhteisyys, osallistava tekeminen, kokemus, empatia ja vapaus.

Uudistava oppiminen HEART-projektissa

Välähdyksiä uudistavan oppimisen mahdollisuuksista voi nähdä kaikkialla tässä digitaalisessa työkalupakissa, ja yksi HEART-projektin tavoitteista olikin luoda uudistavan oppimisen prosessi, joka näkyy sekä pilottihankkeiden että tämän työkalupakin sisällössä. On tärkeää tiedostaa, että aineettomasta kulttuuriperinnöstä oppiminen yhteisötaiteen keinoin on enemmän kuin vain perinnöstä itsestään oppimista; siinä opitaan myös yhteisöstä, yhteiskunnasta, taiteen tekemiseen liittyvästä luovasta prosessista sekä itsestä ja muista.

Osallistujakyselyn kommentteja uudistavasta oppimisesta – aineeton kulttuuriperintö ja HEART-pilottihankkeet

”Termi oli uusi, mutta aihe on aina ollut läsnä.”

”Opin erityisesti sen aineettomasta puolesta.”

”Aihe avautui minulle projektin aikana. Olen nyt valmiimpi käsittelemään ja hyödyntämään sitä itse.”

”Kuinka rikasta tämä perintö onkaan, mitä taitoja sen kehittäminen vaatii ja mitä hyötyjä se tuo yhteisölle.”

”Suurempi ymmärrys kulttuuriperinnön arvosta yhteisölle.”

”Kuinka tärkeää sen suojeleminen ja siitä oppiminen on.”

”Opin, että kulttuuriperintö ei viittaa vain vanhoihin rakennuksiin, arkeologisiin kaivauksiin, vaan myös aineettomiin arvoihin kuten kieleen, ihmisten luovuuteen eri taidemuodoissa tai kansantarinoihin, jotka yhdessä luovat yhteisön identiteettiä.”

”Minulla on nyt enemmän mahdollisuuksia kommunikoiden nuoren sukupolven kanssa.”

Mitä aineeton kulttuuriperintö voi tarkoittaa? Esimerkkejä pilottihankkeista.

• Yhteys paikkoihin ja maisemiin, paikan tuntu
• Yhteys paikallisiin yhteisöihin ja yhteisöllisyys
• Yhteys (paikalliseen) historiaan
• Yhteys elämisen ja elossapysymisen tapoihin (erityisesti menneisyydessä)
• Yhteys identiteettiin ja juuriin
• Yhteys kuluttamiseen
• Yhteys luonnonvarojen käyttöön
• Yhteys luontosuhteeseen, omavaraisuuteen ja luonnonantimien hyödyntämiseen
• Yhteys globalisaatioon, maailmanlaajuisten ilmiöiden vaikutus aineettomaan kulttuuriperintöön
• Yhteys säilyttämiseen ja kulttuuriseen kestävyyteen: voi kadota
• Yhteys ylisukupolvisuuteen
• Yhteys tietoihin ja taitoihin: pitää opettaa ja oppia

Mitä voidaan oppia itsestä: esimerkkejä pilottiprosesseista.

• Epävarmuuden sietäminen
• Luottamus
• Jakaminen ja muiden kuuntelu
• Voimaantuminen, oman aineettoman kulttuuriperinnön suurempi arvostus
• Haittapuolien kääntäminen joksikin arvokkaaksi
• Yhteisöllisyyden tunteen vahvistuminen, sosiaalistuminen
• Teknologian käyttö
• Itseluottamus esiintymisessä
• Suurentunut luovuuden tunne
• Suurentunut pätevyyden ja omien kykyjen arvostamisen tunne
• Uusien tekniikoiden oppiminen, käytännön taitojen kehittyminen
• Ennakkoluulottomuus
• Omista juurista oppiminen
• Nautinto, hauskanpito, onni

Lähteet

Heldal Stray, J. & Saetra, E. 2017. Teaching for democracy: Transformative learning theory mediating policy and practice. Nordic Journal of Pedagogy and Critique 3: 1–16. https://www.researchgate.net/publication/321726128_Teaching_for_democracy_Transformative_learning_theory_mediating_policy_and_practice 

Mezirow, J. (1997). Transformative Learning: Theory to Practice. New directions for adult and continuing education 74: 5–12. https://www.ecolas.eu/eng/wp-content/uploads/2015/10/Mezirow-Transformative-Learning.pdf 

Koo, S. 2018. Manual Transformation: Exploring Adult Transformative Learning Through Hands-on Artmaking. Marilyn Zurmuehlen Working Papers in Art Education 2018(1), 1–24. https://doi.org/10.17077/2326-7070.1508 

Mezirow, J. (1991) Transformative Dimensions of Adult Learning. The Jossey-Bass Higher and Adult Education Series. Jossey-Bass Inc., Publishers. 

Taylor, E. W., Cranton, P. (2013) A Theory in Progress? Issues in Transformative Learning Theory. European Journal for Research on the Education and Learning of Adults. Vol. 4, No. 1.