Irlannin konteksti: Irlantilainen pilottiryhmä sovitti, sävelsi ja esitti yhdessä musiikkia vastauksena kahteen suullisen dinnseanchas-perinteen tarinaan tai tarinoihin paikannimistä. Nämä tarinat ovat säilyneet suullisena perimätietona useiden sukupolvien ajan, ja osien juuret yltävät jopa yli viidensadan vuoden taakse. Osittain tästä syystä tarinoiden kieli voi olla haastavaa, sillä niiden ilmaisut ja sanasto eivät ole yleisessä käytössä. Tämä on osa tämän kaltaisten tarinoiden arvoa – ne ovat moderneilta puhujilta kadonneiden iirin kielen ominaisuuksien varasto.

Tarinoiden ymmärtäminen voi olla haastavaa jopa natiiveille iirin puhujille. Niiden kuunteleminen ei siis ole neutraali tehtävä, vaan se voi saada häpeämään, puolustautumaan tai suremaan tapahtuvaa kulttuurin murenemista.

Tämä harjoitus antoi osallistujille turvallisen tilan kuunnella ja seurata asiantuntijaa kertomassa näitä tarinoita. Se antoi heille mahdollisuuden kuunnella omaan tahtiin, pysäyttää nauhoitus, kysellä kysymyksiä ja keskustella.

Muut kontekstit: Harjoitusta voidaan käyttää muissakin vähemmistökielten konteksteissa, joissa on todellinen tai koettu kielimuuri estämässä aineettoman kulttuuriperinnän muodon ymmärtämistä.

Harjoituksen tarkoitus ja tavoitteet: Auttaa osallistujia ymmärtämään tarinoiden kieltä.

Miten/miksi harjoitus mahdollistaa uudistavaa oppimista? Harjoituksessa tarinoista on tehty helpommin lähestyttäviä, sillä niiden kieli on vanhaa ja mahdollisesti vaikeaselkoista jopa natiiveille iirin puhujille.

Osallistujien ihannemäärä: 5–10.

Kesto: 1 tunti.

Tarvittavat materiaalit: Näyttö, kaiutin, kannettava tietokone, aiemmin kerättyjen tarinoiden tallenne.

Harjoituksen yksityiskohtainen kuvaus:

1. Olimme aiemmin kuvanneet videota perintöasiantuntijasta kertomassa tarinaa.
2. Tallenne näytettiin osallistujille suurelta näytöltä.
3. Tallenne pysäytettiin ajoittain sanojen selittämiseksi tai keskustelua/tarinan kääntämistä varten.
4. Osallistujat saivat nostaa kätensä, jos he halusivat keskeyttää tallenteen/kysyä jotain.

Muuta olennaista: Perintöasiantuntija oli paikalla harjoituksen aikana. Hän vastasi osallistujien kysymyksiin samalla, kun taidekasvattaja käytti tietokonetta/videota. Kaksi järjestäjää oli tarpeen.

Vinkkejä kouluttajalle (mitä ottaa huomioon harjoitusta tehdessä): Tarvittiin kaksi järjestäjää: perintöasiantuntija ja taidekasvattaja.

Taidekasvattajan tärkein rooli oli pitää mielessä jokaisen huoneessa olevan osallistujan kielitaito ja tietää, keitä saattaisi hermostuttaa kysyä kysymyksiä suoraan, jolloin hän voi toimia välittäjänä perintöasiantuntijan ja osallistujien välillä.