Irlantilainen konteksti: Yksi irlantilaisen pilottihankkeen kohokohtia oli opintomatka paikalliselle historialliselle monumentille. Kyseinen monumentti oli kirkon raunio, joka on merkittävä paikka eräälle paikallisen suullisen tarinankerrontaperinteen tarinalle. Tässä tapauksessa osallistujat tutustuivat paikkaan etukäteen digitaalisten työkalujen avulla, minkä jälkeen he menivät itse paikan päälle. Tämä auttoi osallistujia tuntemaan käsinkosketeltavan yhteyden heidän aineettomaan kulttuuriperintöönsä. Osallistujat kertoivat, että se sai tarinan tuntumaan aidommalta.

Muut kontekstit: Tämä harjoitus on hyvin joustava, ja sitä voidaan käyttää sellaisella alueella, jossa on jokin fyysinen paikka, joka liittyy tarkasteltavana olevaan aineettoman kulttuuriperinnön osa-alueeseen. 

Harjoituksen nimi: Opintomatka.

Harjoituksen tarkoitus ja tavoitteet: Sijoittaa tarinat fyysiseen paikkaan.

Miten/miksi harjoitus mahdollistaa uudistavaa oppimista? Se yhdistää aineettoman perinnön ja aineelliset paikat todellisella ja suoralla tavalla. Perinnön vaikutus jokapäiväiseen elämään tehdään selkeäksi.

Osallistujien ihannemäärä: 5–10.

Kesto: 2,5 tuntia (mukaan lukien lounas).

Tarvittavat materiaalit: Linja-auto, sopiva vaatetus

Harjoituksen yksityiskohtainen kuvaus: Tapasimme lauantaina. marraskuun 11. päivänä kello 12. Se oli melko lailla kahdeksanviikkoisen kurssimme puolessa välissä. Tarinat olivat tässä vaiheessa meille hyvin tuttuja, sillä olimme tutkineet niitä syvällisesti luokkahuoneessa.

Vierailimme tarinoiden paikoissa, kahdessa kirkossa, jotka ovat vielä olemassa Gleann Cholm Cillessa, ja niistä toinen on raunioina ja toinen on rakennettu uudelleen. Osallistujilla oli aikaa katsella ja tutkia molempia kirkkoja, keskustella ja ottaa kuvia.

Matkan päätteeksi kävimme lounaalla paikallisessa kahvilassa.

Muuta olennaista: Linja-automatkan järjestäminen, aikataulun, ruokailun ja turvallisuusjärjestelyjen suunnittelu, ensiapupakkaus, sopiva vaatetus.

Vinkkejä kouluttajalle (mitä ottaa harjoituksessa huomioon): Tämä matka oli enemmän kuin vain harjoitus, sillä se kesti kahdesta kolmeen tuntia. Silti, kun asiaa pohdittiin jälkeenpäin, se oli kurssin aktiviteeteistä se, jolla oli suurin vaikutus. Se inspiroi jokaista, myös järjestäjiä. Se auttoi ymmärtämään, että luokassa kuullut tarinat olivat yhteydessä todelliseen, fyysiseen paikkaan. Tarinankerronnan perintö on syvälle juurtunut paikkaan ja maantieteeseen, ja niissä nimetään tiettyä kiviä, jokia ja muita luonnonmuodostelmia, jotka pystyimme löytämään. Se korosti yhteyttä meidän ja sen yhteisön välillä, joka eli alueellamme satoja vuosia sitten.