1. Suojeluasetukset kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla

Haluamme kiinnittää huomion siihen, että Unesco listaa valtiollisten toimijoiden pyynnöstä maailmanperintölistalleen arvokkaimpia aineettoman kulttuuriperinnön elementtejä, jotka osoittavat poikkeuksellista maailmanlaajuista arvoa, rehellisyyttä ja aitoutta.

Mutta entä kaikki muu aineeton perintö, jolla ei ole kansainvälistä suojaa? Missä määrin valtiot pystyvät suojelemaan kansallista aineetonta kulttuuriperintöään? Sellaisen suojeleminen, turvaaminen ja pelastaminen on paljon vaikeampaa kuin sellaisen, jolla on kansainvälinen Unescon status, sillä niillä ei ole samanlaista huolellisesti valvottua suojelusuunnitelmaa.

2. Aineettoman perinnön suojelutoimien ja -projektien toteuttaminen

Projektit voivat saada monenlaisia muotoja kansainvälisistä ja rajat ylittävistä kansallisiin ja alueellisiin yhteistyöprojekteihin. Euroopan neuvosto on asettanut konkreettisia toimia, joihin tähdätä: perinteisten taitojen säilyttäminen opettamalla ne sukupolvelta toiselle, kulttuuristen resurssien innovatiivinen käyttö ja moninaistaminen uusien tieteellisten ja teknologisten keinojen avulla sekä ”digitaalisten kulttuuriperintösisällön uusiokäyttö kulttuurisen moninaisuuden kasvattamiseksi” (Euroopan komissio, 2014). HEART-projektimme on tästä konkreettinen esimerkki.

3. Digitaalisen perinnön mahdollisuudet säilyttää aineetonta kulttuuriperintöä

Digitalisaatiota voidaan pitää konkreettisena keinona perinnön pelastamiseksi. Aloitetaan siitä, että digitaalinen teknologia edistyy valtavin harppauksin, ja Euroopan neuvosto asiantuntijoineen on sitä mieltä, että sitä voidaan käyttää kulttuuriperinnön pelastamiseksi, sillä digitaalinen teknologia tarjoaa nopeamman pääsyn useisiin perinnön muotoihin ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen leviämistä eri perintöalan toimijoiden välillä eurooppalaisella tasolla. Monet kulttuuriaktiviteetit ovat jo siirtyneet digitaaliseen ympäristöön, jossa luodaan kulttuuriperintöä tukevaa materiaalia ja suojellaan ja säilötään sitä. Lisäksi etuna ovat digisyntyiset elementit, eli useat aineelliset ja aineettomat perinnön muodot muutetaan digitaalisiksi kopioiksi, joita voi tutkia ja levittää.

On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei primäärilähde — alkuperäinen — jää huomiotta ”virtuaalisen” siirtymän innostuksessa. Tämä koskee niin digisyntyistä materiaalia kuin alkuperäistä, jo olemassa olevaa materiaalia: uusi teknologia muovaa uudelleen vanhempia materiaaleja, joihin ei pääse käsiksi, ja siirtää ne suurelle yleisölle edullisesti (Euroopan neuvosto, 2005).

Digitaalisen perinnön innovaatioita käytetään yhä enemmän kulttuuriperinnön hallinnassa. Ne ovat luonnoltaan moniulotteisia ja niitä käytetään datan varastoimiseen, valvontaan, jakamiseen ja esittelyyn. Nämä tekniikat ovat erittäin hyödyllisiä, sillä niiden avulla voidaan prosessoida ja säilöä suuria tietokantoja. Digitaaliset alustat ja verkkosivut ovat yksi esimerkki. Viime aikoina valokuvien integraatio virtuaalitodellisuuteen on ollut aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisen muoto. Näiden tekniikoiden etu liittyy lähinnä siihen, että aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvät valokuvat ja vanhat tallenteet ovat menettäneet tarkkuuttaan. Tekniikalla voidaan vähentää ja jopa poistaa tätä datan epätarkkuutta.

4. Koulutusta uudistavan oppimisen avulla

Keskitymme uudistavaan oppimiseen, sillä se on ollut HEART-projektin työskentelymetodina. Siihen kuuluu kansalaisaktiivisuutta ja kaikkien aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä kiinnostuneiden sidosryhmien aktiivista osallistumista.