Johdanto ekososiaaliseen sivistykseen

Ekososiaalinen sivistys on monitieteinen käsite, joka tähtää kestävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen yhdistämällä ekologisia ja sosiaalisia näkökulmia. Se on uusi käsite, joka on tuotu suomalaisten lukioiden opetussuunnitelmaan vastauksena sellaisen uudenkaltaisen sivistyksen tarpeeseen, joka voisi tuottaa hyvinvointia planeetan kestävyyden rajoissa. (Laininen 2019, 17).

Arto O. Salonen ja Marjatta Bardy (2015, 4) määrittelevät ekososiaalisen ihmisen sellaiseksi, joka tunnistaa kaikki ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten todellisuuksien keskinäiset riippuvuudet. Nämä riippuvuudet näkyvät monenlaisina yhteenkytkeytyminä, ketjureaktioina ja kehinä. Esimerkiksi talous on vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja vaikuttaa sosiokulttuuristen suhteiden sisällä. Suurin osa ihmisten toimista sijoittuu ekologian, talouden ja sosiaalisten piirien leikkauspintaan (Salonen & Bardy 2015, 7).

Arto O. Salonen kuvailee artikkeliesityksessään (Helsinki.fi. n.d.) Marjatta Bradyn kanssa neljä pääkohtaa, jotka voivat lisätä ekososiaalista ajattelua:

1. Pyri määrittelemään kohtuullisuus ja riittävyys. Kuinka paljon on tarpeeksi ja mikä ei riitä?
2. Laajenna käsitystäsi vastuullisuudesta, eli katso maailmaa ihmiskeskeisen käsityksen ulkopuolelta ja ota huomioon ekosysteemikeskeinen näkökulma.
3. Vaali ihmissuhteita. Huomion kiinnittäminen oman itsen ulkopuolelle lisää tyytyväisyyttä ja vähentää materian tarvetta.
4. Kehitä systeemiajatteluasi. Toimiva markkinatalous vaatii kattavasti informaatiota siitä, minkä perusteella päätöksiä tehdään.

Uudistava oppiminen ja ekososiaalinen sivistys

Uudistavaa oppimista voidaan ajatella sivistysprosessin läpikulkevana tekijänä. On sanottu, että sivistystä itseään voidaan pitää uudistavan oppimisen prosessina, jonka läpi ekososiaalisen sivistyksen ydinarvot (alla) hioutuvat sisäistetyiksi kompetensseiksi. (Laininen 2019, 17):

• Systeeminen maailmankuva
• Vastuullisuus
• Riittävyys
• Henkilöidenvälinen yhteys
• Yhteys luontoon
• Orientoituminen tulevaisuuteen

Ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta uudistavassa oppimisessa on kaksi erityisen kiintoisaa lähestymistapaa: sosio-emansipatorinen lähestymistapa sekä planetaarinen lähestymistapa. Sosio-emansipatorisen lähestymistavan juuret ovat Freiren (1984) ajattelussa, ja sen vahvuuksia ovat todellisen elämän ongelmien käsitteleminen sekä sen tavoite uudistaa oppijoiden omia käsityksiä todellisuudesta kriittisen reflektion ja dialogin avulla, ja näiden avulla he voivat saada aikaan yhteiskunnallisia muutoksia. Laininen siteeraa Tayloria (2008, 8) kuvatessaan opettajia yhdessä oppijoina ja “muutoksen aikaansaajina” yhdessä oppilaiden kanssa tässä uudistavan oppimisen lähestymistavassa. (Leininen 2019, 2).

Planetaarinen lähestymistapa viittaa maailmankaikkeuden, maapallon, luonnon, ihmisyyden ja ihmiselämän keskinäisten riippuvuuksien tunnistamiseen. Ihmiset nähdään sosiaalisen kontekstin ohella myös osana ekologista ja planetaarista kokonaisuutta. Tästä näkökulmasta oppimisen tavoitteena on uudistaa yhteiskuntajärjestelmiä kestävämmiksi. Leininen siteeraa O'Sullivanin, Morrellin ja O'Connorin tutkimusta (2002, xvii) määritellessään tätä uudistavan oppimisen planetaarista lähestymistapaa:

Uudistavaan oppimiseen kuuluu syvä rakenteellinen muutos uskomuksissa, ajatuksissa, tunteissa ja teoissa. Tämän seurauksena on tietoisuuden uudistuminen sellaisella tavalla, joka dramaattisesti ja pysyvästi muuttaa tapaamme olla maailmassa. Myös ymmärryksemme itsestämme ja paikastamme maailmassa sekä suhteemme muiden ihmisten ja luonnon kanssa muuttuvat.

Ekososiaalinen sivistys ja aineeton kulttuuriperintö

Aineeton kulttuuriperintö kokonaisuudessaan liittyy läheisesti moniin sekä ekososiaalisen sivistyksen ja sen yllä mainittujen ydinarvojen että hyvinvoinnin periaatteisiin:

• Kestävyys (kestävät toimintatavat esimerkiksi maataloudessa, luonnonvarojen kulutuksessa, sosiaalisissa järjestelmissä ja luonnon kunnioittamisessa)
• Vahvat kulttuuri-identiteetit ja sosiaalinen koheesio (vahvojen kulttuuri-identiteettien vaaliminen ja yhteisten päämäärien eteen työskentely)
• Hyvinvoinnin holistinen näkemys, johon kuuluu sen fyysiset, henkiset ja spirituaaliset puolet (kuten ekososiaalisessa sivistyksessä ja planetaarisessa hyvinvoinnissa, hyvinvointiin kuuluu ihmisten hyvinvoinnin lisäksi myös ympäristön hyvinvointi)
• Sopeutuvuus (kohtuullisuus, ajatukset riittävyydestä ja näkemysten laajentaminen vastuusta enemmän ekokeskeiseen kuin ihmiskeskeiseen suuntaan)
• Ylisukupolvinen oppiminen (tärkeän ja arvokkaan tiedon välittäminen sukupolvien välillä, kulttuuristen ja ympäristöllisten käytäntöjen säilyttäminen ja soveltaminen sekä yleisestikin planeetan hyvinvoinnista huolehtimisen jatkuvuus)

Näiden kolmen käsitteen (ekososiaalinen sivistys, aineeton kulttuuriperintö ja uudistava oppiminen) yhteyksiä selittämään on Opetushallituksen verkkosivuilla artikkeli (Vihreälehto, n.d.) liittyen Agenda 2030 -suunnitelmaan ja siihen, kuinka kulttuurisesti kestävä kasvatus ei pidä sisällään ainoastaan kulttuuristen käytänteiden säilyttämistä, vaan myös niiden muuttamista ja kehittämistä nykyhetkessä. On syytä mainita myös, että kulttuurinen kestävyys on tärkeää myös ekologiselle kestävyydelle: taiteen ja kulttuuriperinnön avulla voidaan kiinnittää huomiota ekologisiin ongelmiin ja siten kasvattaa tietoisuutta niistä. On esitetty, että nykyisten ekologisten ongelmien ratkaisemiseksi ihmisten on tehtävä muutoksia kulttuuriinsa, ja tämä onnistuu uudistavan oppimisen avulla (Vihreälehto, n.d.).

Lähteet

Helsinki.fi. n.d. Kestävyyskasvatuksen materiaalipankki yleissivistävään opetukseen. Web-Page. Cited 10.6.2024. https://blogs.helsinki.fi/kestavyyspankki/ekososiaalinen-sivistys/

Laininen, E. (2019). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(5), 16–38. https://journal.fi/akakk/article/view/84515

Salonen, A. O., & Brady, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15. https://doi.org/10.33336/aik.9411

Vihreälehto, I. n.d. Mitä on kulttuurisesti kestävä kasvatus? Web-Page. Cited 12.6.2024 https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/mita-kulttuurisesti-kestava-kasvatus